1. Ammattiin pohjautuva selitys: kysymyksessä on ammattiin tai yhteiskunnalliseen asemaan liittyvä lisänimi Kämärä tai Kämäri, joka puolestaan pohjaa ammattinimitykseen kämneri. Kämneri, saksaksi Kemmerer tai Kämmerer, on eräänlainen kirjanpitäjä, kaupunginkamreeri, porvarien tai ruhtinaan tilien hoitaja. Suomessa kämneri oli 1400-1500-luvuilla mm. veronkerääjä ja tilinpitäjä.
2. Ominaisuudesta kertova liikanimi: Sanalla kämärä on ollut esimerkiksi kurttuisen, kiemuraisen ja kumaraisen merkitys. Luonteenominaisuutena kämärä voi olla esimerkiksi vihainen tai juonikas, sutki. Toisten kanssa inttäminen, kämäröitteleminen, on voinut myös kuulua suvulle nimeä antaneen patriarkan tyyliin.
3. Asuinpaikka: luonnonniminä kämärät voivat olla mättäitä, juurakoita ja kantoja, vaikkapa tervaskantoja. Kovuutta, oksaisuutta ja kuhmuisuutta on siis taustalla näissä nimityksissä.
4. Nimenmuunnos: monelle Kämäräiselle on kouluajoilta tuttu oman nimen kääntyminen Mäkäräiseksi. Näitä jälkiä haeskellen voidaan päätyä Makariin ja edelleen venäjän kautta kreikan Makariokseen.
Sukukirjan I osaan aiheesta kirjoittanut nimistöntutkija Sirkka Paikkala pitää uskottavimpina kahta ensimmäistä selitystä: saatamme siis olla kämnerien sukua tai sitten salaovelia, ainakin vanhemmiten kurttuisia kämäröittelijöitä.
(Lähde: Paikkala, Sirkka 1990. Suvun varhaishistoriaa nimistön valossa. Kämäräisten suku I, s. 2-12)